En
ole juuri huudellut omista ekoteoistani, koska olen ajatellut, että se olisi leuhkimista
ja omakehua, tai ”hyvesignalointia”, kuten nykyisin sanotaan. Olen kuitenkin
miettinyt, että pitäisikö, ihan esimerkin vuoksi. Pekka Haavisto sanoi tässä
taannoin: “kun teet yhden asian, se voi muuttaa yllättävän paljon antamalla
esimerkin toisenlaisesta ajattelusta, jota lähdetään kopioimaan” (lähde). Ja Riikka Suominen haastoi
Twitterissä jakamaan omat ilmastoteot. Vastasin näin:
·
Hauskin ilmastoteko: kasvisruoka
·
Helpoin: tuulisähkö
·
Rahaa säästävin: kirpparit
·
Antoisin: pyöräily/kävely
·
Pitkäaikaisin: jätteiden kierrätys
Täältä
siis pesee. Kasvisruokailijaksi aloin 12 vuotta sitten, kun sairastin reumaa. Reuma
oli oikeasti pelkkä tekosyy: olin jo kauan halunnut ryhtyä kasvissyöjäksi,
mutten ollut saanut aikaiseksi. Nyt haluaisin vegaaniksi, mutta se on hankalaa,
joten siirryn vegaanisuuteen pikkuhiljaa, hivuttamalla. Olen vähentänyt
radikaalisti juuston syömistä, ja siirtynyt käyttämään kahvissa kauramaitoa.
Teessä käytän yhä rasvatonta maitoa. Kasvisruoka on hauskin ilmastoteko,
koska a) syöminen on kivaa ja b) ruuanlaitto on kivaa. Päivittäisen pöperön
toimittaminen perheelle on välillä kurjaa, mutta kun on aikaa oikein kunnolla
kokkailla, niin meitsi nauttii. Reseptejä molempiin tapauksiin löytyy muuten
tästä blogista.
Olen
kasvissyöjä ennen kaikkea siksi, etten halua syödä eläintä. Ihminen on
sekasyöjä, joten pärjään varsin hyvin ilman lihaa. En halua, että eläimiä
tapetaan ruuaksi, saati, että niitä kasvatetaan ruuaksi. Broilerihan on
oikeastaan menettänyt eläimen statuksen jo (luin jostain), vaikka sekin on
elävä, tunteva olento. Ajatus broilerista tuo möykyn kurkkuun. Ilmastonmuutos
on suurelta osin seurausta siitä ylettömästä lihansyönnistä, mitä me
länsimaissa harjoitetaan. Sademetsiä kasketaan pelloiksi, joilla viljellään
soijaa lihakarjalle rehuksi. Syön edelleen välillä kalaa, koska niin on
helpompaa, mutta sitäkin pyrin vähentämään.
Tuulisähkö on ollut niin helppo juttu,
ettei sitä kannata mainita. Meidän rivitaloyhtiö lämpiää kaukolämmöllä, jota
Oulussa tuotetaan turvetta ja joskus jopa öljyä polttamalla. Sille minä en voi
mitään, mutta käyttämäni sähkön saan valita, ja se on ollut tuulella tuotettua
jo toistakymmentä vuotta.
Rahaa
säästävin ekoteko on kirpparien kiertäminen. Olenkin tehnyt kaikenlaisia
löytöjä. Olisipa enemmän aikaa kiertää kirppareita. Kirpparijuttu on ollut osa
elämääni jo kauan, ihan säästösyistäkin. Ei ole koskaan ollut rahaa hankkia
hyviä vaatteita, joten niinpä niitä on metsästetty kirppareilta. Viime vuoden
olin ostolakossa, osittain myös siksi, että meillä oli taloudellisesti surkea
kevät, eikä ollut rahaakaan, enkä siis ostanut mitään uutena. Tänä vuonna on
pitänyt hommata sukkia ja ostinpa kengätkin ja puseron. Harkitsen kyllä hyvin
tarkkaan nykyään, tarvitsenko todella uutta, ja kun ostan uutta, ostan
sellaista, jota käytän paljon. Kuten vaikka sukkia.
Antoisin
ilmastoteko on lihasvoimin liikkuminen, koska se antaa terveyttä ja
kuntoa, ja usein myös ympäristöelämyksiä. Pyrin liikkumaan lihasvoimin kaikki
ne matkat, jotka mun lihasvoimilla pääsee. Toistaiseksi en pyöräile talvella,
koska meillä on aina liukasta, eikä mulla ole asiaankuuluvia välineitä ja
varusteita. Talvella sauvakävelen kokouksiin. Kauppaan menen useimmiten
autolla, koska tavarat pitää kuskata. Autoilun suhteen olen aina toiminut niin,
että pyrin samalla keikalla hoitamaan monta asiaa. Kaupassa käyn samalla kun
vien lapsen tanssitunnille tai itse käyn kuntosalilla.
Äiti
opetti aikoinaan, että “tuo tullessas ja vie mennessäs”. Olen oppinut
optimoimaan ajankäytön ja liikkumisen ja oikeastaan ihan kaiken. Kotoa on
opittu kaikenlainen säästäväisyys. Muistan 70-luvun energiakriisin, kun sähköt
katkesivat aina tiettyyn aikaan. Kotona opittiin kulkemaan talvella ”saranapuolelta”
sisään, ettei lämpö mene harakoille, ja sammuttamaan valot huoneesta
lähdettäessä. Suihkussa käytiin pikaisesti. Saunan ovi jätettiin löylyn jälkeen
auki, jotta lämpö levisi muualle huusholliin.
Pitkäaikaisin
ekoteko on jätteiden kierrätys. Sitä olen harrastanut siitä asti kun se
on ollut mahdollista. Kierrätän kaiken, minkä voi kierrättää. Vanhempani
opettivat minut olemaan roskaamatta, ja luontoon heitetyt roskat inhottavat. Kerään
niitä usein päivittäisillä lenkeillä koirien kanssa.
Käyn
usein pääkaupunkiseudulla, aiemmin politiikkaharrastuksen takia, nykyisin
opintojen takia ja toisaalta siksi, että käyn tapaamassa tytärtäni ja isääni.
Aiemmin lensin usein, koska se oli halvempaa kuin junailu – eli käytännössä
lähes aina silloin, kun jouduin itse maksamaan matkani. Mieluiten kuljen
yöjunalla, koska nukun hyvin junassa ja nautin ylhäisestä yksinäisyydestä
junahytissä. Ajattelin, ettei kärsivällisyyteni riitä päiväjunailuun, pidin
matkaan pitkänä ja pitkäveteisenä, ja ongelmana oli – ja on edelleen – se,
etten pysty tekemään töitä junassa, koska tulen helposti pahoinvoivaksi. Pari
vuotta sitten, kun puolueen piikkiin matkustaminen loppui jäätyäni pois luottamustehtävistä,
päätin opetella nauttimaan matkasta. Nykyisin pyrin siihen, ettei minun
tarvitsisi tehdä töitä junassa, vaan että voisin neuloa ja kuunnella musiikkia
– viettää omaa aikaa.
Ja
olen päättänyt, etten enää lennä, ainakaan Euroopassa. Poikkeuksena saa olla once-in-a-lifetime
-jutut, eli käytännössä kaukomatkat, jollaisille harvoin pääsee.
En
ole mikään ekosankari, päinvastoin, ilmastosyntejä on yhä rutkasti: on ne kaksi
koiraa ja kissa, ihan liikaa liian lämpimiä neliöitä, iso dieselauto (jolla
perheen lomareissut tehdään) ja yksiä sun toisia paheita.
Suurin
ilmastoteko mulle on se, että äänestän vihreitä, ja toimin itse
puolueessa, joka perustuu ympäristöliikkeelle, ja joka asettaa ympäristön
ykköseksi. Ilman elinkelpoista planeettaa me ei tarvita työpaikkoja tai
taloutta. Ilman elinkelpoista planeettaa meitä ei ole. Muut puolueet voivat
puhua ympäristöstä, ajaa ilmastonmuutoksen torjuntaa ja ties vaikka mitä, mutta
ainoastaan vihreille se on tärkein asia politiikassa. Ympäristö on se asia,
mitä varten vihreä kansanliike syntyi, ja mitä varten vihreät puolueena syntyi.
On toki myös muita asioita, joita vihreät puolueena ajaa, ja ne kaikki ovat
sellaisia, joita kannatan ja jotka allekirjoitan, mutta ympäristö on se
ykkönen. Ja se on mulle tärkeää. Meille luonnolla ja eläimillä on itseisarvo,
ei vain välinearvoa.
Yksilön
valinnoilla on väliä ennen kaikkea siksi, että niiden avulla viestitetään
markkinavoimille ja yhteiskunnan päättäjille siitä, mitä halutaan. Ja kun monta
yksilöä tekee saman valinnan, sillä on jo konkreettistakin merkitystä. Ja ne tärkeimmät
valinnat tehdään yhteiskunnan tasolla, ja me kaikki voimme vaikuttaa siihen,
mitä valintoja tehdään.