Ruskea Härkiskastike ja sananen kasvisruoan hinnasta

Ilmastokeskustelussa on aiheellisesti nostettu esiin sosiaalinen aspekti. Tässä Suomen kuvalehden artikkelissa kysytään aiheellisesti, onko köyhällä varaa ekologiseen kulutukseen. Edellisessä kirjoituksessani ylistin soijarouhetta, joka on erinomainen esimerkki siitä, miten rarvitsevaa ja ekologista ruokaa voi tehdä edullisemmin. Nyt takerrun siihen, mitä SK:n artikkelissa sanotaan Härkiksestä ja sen kilohinnasta: sitä verrataan jauhelihan kilohintaan, mikä on aivan väärin. Härkis on kypsää, valmista käytettäväksi, kun taas jauheliha on raakaa, ja kun se paistetaan, sen painosta häviää melkoinen osa. Jos näitä kilohintoja halutaan verrata, pitäisi verrata kypsäksi paistetun jauhelihan kilohintaa Härkiksen kilohintaan.

Vankasta kokemuksesta tiedän, että 250 gramman Härkispaketista saa samankokoisen ruskean kastikkeen kuin 400 gramman jauhelihapaketista, jonka hinta on kutakuinkin sama. Teen sen seuraavasti (yleensä, usein soveltaen):

Silppuan puolikkaan sipulin ja 1-2 valkosipulin kynttä. Panen pannulle öljyä, lisään paprikajauhetta ja kuullotan sipulin ja lopuksi valkosipulin, ja siirrän ne kautaselle odottamaan.

Sitten teen roux'n. Kunnon möntti voita sulamaan ja pari ruokalusikallista vehnäjauhoa pannulle. Annetaan ruskistua koko ajan sekoittaen hyvin. Jos tässä vaiheessa on sattunut keittämään esim. spagettia kasvisliemessä, voi kastikkeen tehdä keitinliemeen. Jos ei ole lientä valmiina, on viisasta pilkkoa kasvisliemikuutio ja ehkä kiehauttaa vesi vedenkeittimessä valmiiksi. Olen huomannut, että jos kastikkeen tekee kiehuvaan veteen, se tasoittuu helpommin. Eli liemi tai liemikuutio ja vesi pannulle, ja sitten sekoitetaan, kunnes kastike on tasaista.

Sitten lisään paistetut sipulit ja Härkiksen. Maustan kastikkeen eri pippureilla, soijakastikkeella ja kahvilla, esimerkiksi. Sekä ripottelen sekaan persiljaa. Soija ja kahvi antavat kivan maun lisäksi tummaa väriä kastikkeelle. Yleensä  nappaan termoskeittimestä vanhaa kahvia, ja jos sitä ei ole, ripottelen hiukan pikakahvia sekaan. Jos kastikkeen tarjoaa pastan kera, voi mausteena käyttää myös esimerkiksi ketsuppia/tomaattipyreetä ja basilikaa.

Kuten jauhelihakastikkeeseen, myös tähän voi lisätä esim. porkkanaraastetta tai paprikasuikaleita tms. Mausteina käyvät myös ihan samat kuin jauhelihakastikkeeseen. Saman kastikkeen voi tehdä myös Kauramurusta tai Mifusta, mutta ne pitää ruskistaa etukäteen. Mifuhan on maitopohjaista, joten se ei juurikaan ole jauhelihaa ilmastoystävällisempää.

Itse syön ruskeaa Härkiskastiketta mieluiten joko riisin tai keitettyjen perunoiden kera. Pastan kanssa minusta tomaattipohjainen kastike sopii paremmin.

Italianpadan innoittama ylistys soijarouheelle

Jos teillä ei ole soijarouhetta kotona, niin hankkikaa heti seuraavalla kauppareissulla. Se korvaa erinomaisesti jauhelihan missä tahansa ruuassa, tulee huomattavasti halvemmaksi kuin jauheliha ja säilyy kuivakaapissa. En ole laskenut, mutta yhdestä soijarouhepussista (joka maksaa yhtä paljon kuin ei-tarjoisjauheliha ja vähemmän kuin luomujauheliha) saa ainakin 10 makaronilaatikkoa tai italianpataa. Tässä postauksessa pikaruokana viimeksi mainittu.

Minä aina tuunaan italianpadan. Tänään onnistui erityisen hyvin, vaikka toiminkin isäni vajavaisessa keittiössä, ja siitä intouduin pikaiseen päivitykseen.

Ohjeen mukaan italianpataan pitäisi panna 7 dl vettä. Panin pari desiä lisää.
Lisäksi pilkoin parin annoksen verran spagettia sekaan, ja 1,5 dl soijarouhetta.
Ja sitten mausteita: paprikaa, currya, persiljaa, pizzamaustetta valkopippuria, pari teelusikallista soijakastiketta ja turaus ketsuppia. Tämä oli siis valikoima, joka löytyi isän keittiöstä. Kotona olisi ollut enemmän yrttejä. Ketsuppi ja soijakastike lisäsivät suolaa. Tulisuutta olisin voinut myös lisätä.

Jos olisi ollut, olisin lisännyt myös herneitä, ja ehkä maissia, mutta se oli hyvää sellaisenaankin.

Talvi- eli myskikurpitsakeitto

Se paahteinen versio, jossa on vähän enemmän tusaamista.

Talvi- eli myskikurpitsakeitosta tulee paahdettuna sekä jotenkin ihanan kermaista että vähän tulista, vaikkei chiliä käyttäisikään. Minä tein sen viimeksi näin, ja siitä tuli ihan törkeän hyvää:

1 talvi- eli myskikurpitsa (keskikokoinen, ehkä 1,5 kg)
1 pieni sipuli
1 pieni paprika
kasvisliemikuutio
nokare voita
tilkka öljyä
persiljaa, pippuria, chilijauhetta, fenkolia, kurkumaa, currya, paprikaa yms. maun mukaan

Sekaanhan voi sotkea muitakin kasviksia, kuten vaikka porkkanaa ja bataattia.

Aluksi paahdetaan pilkottu kurpitsa. Tässä vaiheessa kannattaa, jos vaan viitsii, paahtaa myös kurpitsan siemenet. Kurpitsa pilkotaan kämmenelle sopiviksi paloiksi, irroteen siemenet, ja pannaan ne leivinpaperille uunipellille noin 200 asteeseen joksikin aikaa paahtumaan. Niin, etteivät ruskistu. Päälle voi valella hiukan öljyä.

Sillä välin voi silputa sipulin ja pilkkoa paprikan (ja muut mahdolliset kasvkset). Kun kurpitsan palat ovat jäähtyneet niin, että niihin voi koskea, hedelmäliha irrotetaan kuorista ja pilkotaan pienemmiksi paloiksi.

Kattilan pohjalle pannaan tilkka öljyä ja nokare voita, jossa ensiksi kuullotetaan jauhemaiset mausteet ja sipuli (ja valkosipuli, jos sellaista haluaa), sitten lisätään paprikanpalat (ja muut kasvikset) ja lopuksi kurpitsanpalat, kasvisliemikuutio ja vettä niin, että palat peittyvät. Annetaan kiehahtaa ja haudutellaan, kunnes kasvikset ovat kypsiä ja pehmeitä. Soseutetaan sauvasekoittimella ja maistetaan ja maustetaan.